Elämänmittaisia kasvutarinoita, joissa jokainen on tekijä

Opistotarinat avaa Tampereen seudun työväenopiston arkea, ammattiryhmien työtä ja ainealueita. Minkälaista työ ja opiskelu vapaan sivistystyön parissa on? Miten ajankohtaiset ilmiöt näkyvät opistossa?

Kirjoittaja: Opistotarinoita-blogin kirjoittajat

Tampere työväenopisto.

Työväenopiston vilkas kierrätyspöytä on ilahduttanut Sampolassa jo neljä vuotta

Joulukuussa 2021 Sampolan aulaan avattu kierrätyspöytä palvelee kaikkia kestävistä valinnoista innostuneita. Työväenopisto kysyi pöytää hyödyntäviltä, minkälaisia löytöjä he ovat tehneet. Tarpeellisten vaatteiden ja tavaroiden lisäksi vastauksissa korostui antamisen ilo.

Työväenopiston kierrätyspöydän tavoitteena on kannustaa kaikkia Sampolassa opiskelevia, työskenteleviä ja vierailevia kestäviin valintoihin, kierrättämään vanhat ja tarpeettomat tavarat ja etsimään käytettyä ennen uuden ostamista. Tavara ja vaatteet liikkuvat pöydällä vilkkaasti, joten uusia löytöjä voi tehdä päivittäin.

Työväenopisto kysyi pöytää hyödyntäviltä sähköisellä kyselyllä, miten he ovat hyödyntäneet kierrätyspöytää. Nimettömään kyselyyn vastasi 10 henkilöä. Tässä jutussa on hyödynnetty myös työväenopiston Facebook- ja Instagram-postauksiin tulleita kommentteja.

Kyselyyn vastanneet olivat tehneet eniten vaatelöytöjä, mutta myös sisustusesineitä ja erikielisiä kirjoja. Mieleen parhaiten jääneet löydöt olivat onnistuneet ilahduttamisen lisäksi tarjoamaan myös konkreettista apua tukalaan tilanteeseen tai vastaamaan tarkkaan tarpeeseen. 

”Mieleen jäi päivä, jolloin kenkääni tuli reikä, ja oli paljon loska, ja saavuin Sampolaan sukka läpimärkä. Menin pöytään katsomaan, onkohan siellä vaikka villasukkia, kun en halunnut olla koko illan varpaat jäässä ja märkiä. Löysin villasukat ja sain olla koko illan kursseilla lämpimänä, enkä tullut kipeäksi”, yksi vastaaja kertoo.

”Olin etsimässä pientä allasta tai ämpäriä, ja juuri sinä päivänä siellä oli aivan täydellisen syvyinen ja korkuinen. Ei voi tietää, mitä kaikkea pöydältä voi löytyä, ellei käy paikan päällä!” toinen vastaaja intoilee.

”Juuri etsimäni lattiamoppi löytyi yllättäen kierrätyspöydältä", pöytää käyttävä mainitsee.

Kyselyn vastauksissa korostui myös se, että pöytää käyttävät huomioivat myös muut jättämällä pöydälle aarteita myös muille.

”Löysin useamman vyyhdin lampaanvillasta kerittyä lankaa. En kehdannut ottaa kaikkea, mutta otin muutaman, ja olen tehnyt yhdet villasukat miehelle. Varmasti ainakin vielä kahdet saisi neulottua tai jotain muuta asustetta. Kiitos tälle ihanalle ihmiselle, joka itse oli tehnyt langat!” kädentaidoista innostunut vastaaja kertoo.

Vastanneet kertoivat myös tuovansa aktiivisesti itse pöydälle tavaraa ja hyödyntävänsä kierrätyspöytää kirpputorien sijaan.

”Tuntuu hyvältä tuoda omia vanhoja kirjoja tai tavaroita, joita en tarvitse enää ja myös löytää uusia asioita kotiin. En jaksaisi viedä tavaroita kirpputorille, mutta Sampolan pöytä tekee tavaroiden karsimisesta helppoa ja nopeaa!”

”Kierrätyspöytä on vaikuttanut elämääni siten, että se on ensimmäinen paikka, jonne vien ylimääräiset tavarani ja vaatteeni. Ehkä juuri sen vuoksi, että sijaitsee keskustassa ja menojeni varrella", yksi vastaaja pohtii.

Itselle tarpeettoman kierrättämisessä korostuu myös antamisen ilo ja muille hyödyksi oleminen.

”Kerään koko ajan kotoa kaapeista tavaroita kierrätyspöytään. Sampolan ohi kulkiessani jätän ne pöydälle. Kaapit siistiytyvät. Tulee itselle hyvä mieli, jos vielä sattuu näkemään tai peräti kuulee viereisen henkilön sanovan, että jokin tavara on hänelle tarpeellinen.”

”Muuton yhteydessä tuli vietyä paljon vaatteita ja tavaroita kierrätyspöydälle. Tuli hyvä mieli, kun ne seuraavaan kertaan mennessä olivat hävinneet ja löytäneet uuden omistajan", vastaaja sanoo.

Työväenopisto ylläpitää kierrätyspöytää, mutta toivoo, että pöytää hyödyntävät huolehtivat siisteydestä myös yhteisvastuullisesti.

Tampereen seudun työväenopiston kierrätyspöytä Sampolassa sai alkunsa Syke 1 – syväsivistys ja kestävä kehitys elämän tapana -hankkeessa, jonka rahoitti Opetushallitus.

Teksti: Anna-Katariina Maksimoff
Kuvat: Anna-Katariina Maksimoff
Jaa sosiaalisessa mediassa

Jätä kommentti